back squat

Minulta leikattiin melkein 4 vuotta sitten polvi (huh kun aika lentääkin) ja olen siitä saakka ollut aivan eriparia ylä-ja alavartalon kanssa. Polveni leikattiin muistaakseni marraskuussa ja seuraavan vuoden helmikuussa aloitin crossfitin ja en luonnollisestikaan pystynyt tekemään kyykkyjä tai muitakaan jalkaliikkeitä salilla joten keskityin treeneissä pääosin ylävartalon treenaamiseen. Toki tein kyykkyjä sen minkä pystyin mutta aika ylös ne jäivät ja jalkojen treenaaminen oli pääosin polven ojennusta ja koukistusta kuntouttamis mielessä.

Koska jalkojen ja ylävartalon treenaamisella oli vuoden väli niin siinä on aikamoinen etumatka toisella ja kirittävää toisella. Lisäksi asiaa ei helpottanut eikä helpota se, että edelleen kärsin polvivaivoista ajoittain ja joudun treenaamaan täysin polvien ehdoilla. Toipilasaikana opettelin oikeastaan kävelemään uudelleen koska hermotus ei toiminut ollenkaan enkä saanut käskyjä kulkemaan. Silloinen terve polveni joutui kompensoimaan paljon kipeän polven heikkoutta ja nykyään sekin oireilee.

Olen kuitenkin sitkeästi ja erittäin hitaasti päättänyt saada vartaloni sopusuhtaiseksi ja voimatasot jaloissa ylävartalon kanssa sopivaan suhteeseen. Välillä olen turhautunut ja joudun käymään tahtojen taistelua kun polvet välillä kipeytyvät niin, että joudun pitämään parin viikon taukoa. Tavallaan aloitan taas aina uudelleen, no en nyt alusta mutta pari askelta takaapäin. Tauoilla käyn edelleen tekemässä polven koukistamista, ojentamista ja muita eristäviä liikkeitä.

Mutta niinkuin sanoin, olen sisukas enkä anna vastoinkäymisten musertaa. Ohessa video joka ei hätyyttele maksimeja eikä ole tarkoituskaan vaan harjoittelen tekniikkaa.
Tekniikassa on paljon korjattavaa mutta mikäs tässä valmiissa maailmassa, aikaa on..
Ajattelin leikkauksen jälkeen, että mahdanko enää kyykätä mutta tuossahan sitä teen ja sillä ei ole oikeastaan väliä kyykkäänkö ikinä maksimeja vai en. Pääasia, että voin ylipäänsä kyykätä ja pikkuhiljaa, pienin pienin askelin pystyn sitä tekemään ihan vähän enemmän. Vuosi sitten tai vajaa vuosi sitten en päässyt noin alas ja nyt pääsen.
Ja kun tulee takapakkia, aloitan taas alusta pienin askelin ja entistä päättäväisemmin.

Olen sitä mieltä, että henkinen kantti on eniten koetuksella ja jos annan sille vallan, se vie kaiken. Paljon puhutaan mielenlujuudesta ja siitä että se on ratkaiseva tekijä esim. painonhallinnassa. Olen samaa mieltä; se on ratkaiseva tekijä kaikessa tekemisessä ja tekemättä jättämisessä.
Joskus oli aika jolloin annoin mielen hallita kaikkea tekemistäni ja kun tuli tiukka paikka ajattelin, että siinä se nyt oli, lannistuin ja luovutin.
Ehkä loukkaantumisilla ja sairauksilla on ollut joku tarkoitus minunkin elämässä. Ainakin se, että olen entistä sisukkaampi enkä anna vastoinkäymisten murtaa vaan tulen entistä määrätietoisemmaksi ja päättäväisemmäksi.

Onko se sitten sitä kuuluisaa Suomalaista sisua - en tiedä mutta sen tiedän etten luovuta koskaan!